Lokakuuta kolistellaan jo

Täällä taas pitkästä aikaa! Kukaan ei varmaan mua kaivannut ole mutta itsellenihän mä tätä kirjoitankin lähinnä, jos nyt joku muu sattuisi lukemaan niin ihme.

Elimulla on mennyt läpi kesän potiessa tenniskyynärpäätä eikä se vieläkään osoita oikein toipumisen merkkejä. Ei ainakaan vaikuta niin vain paranevan vaikka onkin parempia hetkiä välillä.

Olen vähän niinkuin joutunut luovuttamaan ideasta laihduttaa jollain dieetillä vaan oppia paremminkin elämäntapa uusi. Mutta tuntuu ettei se sen helpommin ainakaan suju. Meinaa jos miellän etten ole dieetillä, se tarkoittaa sitä että voin syödä vähän miten mieli tekee milloinkin. Tämä yli 20 vuoden jojoilun jälkeistä toteamusta.

Mä kyllä osaan niukistella ja laihduttaa, mutta se ei ole kumminkaan koskaan johtanut mua onnistuneeseen laihdutukseen. Paino pyrkii aina ylöspäin kuitenkin.

Nyt olen kuitenkin vähän ollut väsynyt painoni kanssa jojoilemaan ja vaikka ei pitäisi jotain sokeria syödä, en saa pidettyä itseäni siitäkään erossa. No, tämä on toinen tarina...palaanpa siihen paremmalla ajalla. 

No, siis mullahan on ne vaihdevuodet, kilpparin vajis ja lievästi rasvoittunut maksa haasteina. Lonkkavaivat, käsivaiva. Huoh. Ja ajattelin että lonkalle nyt on tehtävä jotain, meinaa se jo vaivaa paljon ja sitä varten lääkäriin aion marssia tyteen. Ja lähetettä Coxaan pyydän. Meinaa on jo useita vuosia mokoma vienyt elämänlaatuanikin. 

Että silleen. Jotenkin oon kypsä tilanteeseen...älä!

Kaikki on vaan kasautunut tässä ja kertautunut. Ja painon kanssa en ole päässyt mihinkään, vaikka olisin niin halunnut. Mutta kun ei. Ja ei. Revipä sitten tästäkin. Mutta tää oli tällainen lyhyt vuodatus...

Joo, ehkä mä pääsen sitten kevyempään työhön nyt, toivottavasti. Fyysisesti kevyempään, henkisesti ei niin ehkä. Uusia haasteita kohti, jos Herra suo. 

Palaan asiaan sen tiimoilta myöhemmin mutta tod. näk. en näillä näppäimin pysty tavallista akuuttihoitotyötä tekemään. Joten toisenlaisiin hommiin. No, katsellaan mitä siitä sitten tulee.