Pientä pohdintaa

Analyysiä vähän noista ruuista. Maistuvaa saa, kun on vähän luova. Mutta noi aamusmoothiet ei oikein aina tule niin hyviä varsinkaan vihersmoothiesta. Mun blenderi ei oikein jaksa kunnolla pyörittää niitä. Tulee sellaista raskasta kökköä, kuin hienonnettua salaattia vedessä. Kaksi isoa lasia jaksoin kisko vihreätä voimaa ja sit ei mennyt enää. 

Ekan kerran kun sitä tein, siitä tuli ihan erilaista kuin tuolla nk. monitoimikoneellani. Tein sen sauvasekoittimella ja viimeiselin tuolla blenderillä, joka ei varsinaiseksi oo blenderi, vaan niinku lisäosa tuohon kenwoodin vatkaimeen. Joten ei kyllä mikään ihmelaite ole. Varmaan kyseinen smoothie on hyvä tehdä ennemmin kuten ensimmäiseksi sen tein, sauvasekoittimella. Silloin siitä tuli kuohkeampi. Voisinpa tänään tekemäni smoothien jämät koettaa hienontaa sillä tai varsinaisella pirtelöblenderillä kokeeksi. 

Sitten, paistoin perunat ja bataattia pannulla, jotka oli jääneet jämiksi. Punakaalisalaattisekoituksen kera ja vuuosto chilipyöryköiden ja punajuuripyöryköiden sekä hummuksen kera söin. Toki vähän otin juustosalsakastiketta jota nyt sattui olemaan eikä todellakaan kuulu tähän. Hummus oli marketin ja kermaisaa. Se olisi yksin riittänyt kastikkeeksi. 

Tilasin kilon purkin myös vaaleata Foodinin tahinia, öljyttömiä aurinkokuivattuja tomaatteja 400 g,  voipapua kuivana, gluteenitonta kuskusia ja kookosaminoa tuolta Ruohonjuuresta. Totesin että saanpahan noita edes sieltä. 

En tiiä, en aio olla tokikaan niin kovin pilkunviilaaja mutta pääpaino on nyt tällä ruokavaliolla kuitenkin. En sano nyt itseään miksikään vegaaniksi vielä ainakaan, vaikka lihaa oon hyvin vähän kaivannut. Olen ehkä saanut lihaöverit viimeaikoina, kun ostin aina sitä nautasikaa 700 g ja tein pihvejä harva se päivä. Ruoka oli hyvin lihapainotteista siis ja muniakin kului paljon.

Että silleen. 

Nyt sitten muuttui tyyli. Ei kaihdeta hedelmiä, marjoja...nautitaan vain elämästä ja hiilareista. Ja ehkä mä olin tätä kaivannutkin. Sitä en vain osaa sanoa, kykenenkö pitkään tähän vai miten, mutta kunhan vähärasvaisena pysyn. Voihan se olla että jonakin päivänä syön taas normaalia ruokaa. Enhän mä ollut loppuelämääni edes ketolla. Ja luoja paratkoon jos siihen vielä haksahdan!

Aikoinaan kun keton aloitin, olin kyllä skeptinen mutta silti soljuin mukaan siihen juttuun sujuvasti...ja uskoin niitä höpötyksiä. 

On se jännä, meidän fysiologia ei kellään ole erilainen, siis elimistöhän toimii samoilla perusperiaatteilla joka ihmisellä. Ja vaikutus on sama, jos syö hiilareita tai lihaa, rasvaa. Ei kukaan poikkea siinä suhteessa toisestaan. Mutta, on sitten diabetes. Se vaikuttaa jo verensokeritasoihin. 

Kukaan ei ole pelkällä rasvalla käyvä kone. Olemme kaikki hiilaripolttoisia luonnostamme. Keho tarvitsee hyviä hiilareita. Ja jos se sitä haluaa, se myös sitä pyytää ottamaan. Se tekee sitä vaikka kuinka yritämme sitä paeta. Jos teemme päinvastoin kuin se pyytää, ei se tarve häviä siitäkään huolimatta. 

Makeanhimo on käsitetty ongelmaksi. Silloin se onkin, kun syö rasvaisia herkkuja tai jotain huonoa. Mutta jos oppii vastaamaan makeanhimoon oikealla tavalla, eli syömällä jotain makeita hedelmiä  vaikkapa, se on varmasti paljon oikeampi tapa kuin karkki tai suklaa. Makeanhimo on ongelmaksi turhaan tulkittu, vaikka kyseinen halu kertoo kehon tarpeista saada hyviä hiilareita. 

Sillä lailla. Tulen arvostelemaan jatkossakin tätä nk. fitness bisnestä, jossa ei ole vastuuta lainkaan näemmä siitä puhuuko totta asioista vai vääristeleekö sitä jotenkin. 

Monet hyvää uskovat ovat ketogeenisellä uskoen, että se on oikein. Mutta varjopuolia siinä on paljon. Olisi vaan reilua puhua ääneen edelleen, mitä ratkaisevan huonoa on ketogeenisessä.