Tauolta takaisin

 Moi!

Jos joku on kerennyt lukemaan blogiani ja ihmettelemään hiljaisuutta, niin kyllä, tuli paljon muuta kuten Whisky-koiran menetys ja aika äkkiä hommasin koiranpennun, 3.10 kävin sen hakemassa. Sen kanssa onkin lahjakkaasti aika mennyt, työn parissa ja sairastellessa pitkästä aikaa. 

Sairastin tämän muotitaudin ja toipuminen on ollut pitkäkestoista takaisin normaaliin. Limaisuus ja sellainen lihasten kolotus on kuulunut kuvaan, vielä välillä tullut tunteita että oonks mä taas tulossa kipeäksi? En sit oo tullut kuitenkaan. 

Tohon limaisuuteen vielä oon kokeillut erilaisia yrttejä ja loisten häätöä taas (pikkunarumatoja tällä kertaa kuulemma), alkanut niiden suhteen taas helpottua ja rauhoittua kropassa. Silti vielä tuntuu värinää tai värpätystä aika ajoin, mm. tänäänkin. En tiiä pääseekö noista milloinkaan.

Eli virallisesti oon siis terve, mutta huonokuntoisuus korostuu ja tekemättömyys. Mun pitäisi vaan venytellä edes kroppaani välillä joka päivä vaikka, etenkin lonkan takia joka nyt on varsin äkäinen. Ei auta vaik olis mitä matoja pois häädellyt, niin sama vika siinä edelleen on. Eli kulumavika. Ja lihasten vajaa liikerata. Ai että se sitten tekee kehnoa kun aiheuttaa sen kivun.

Miettinyt oon paljon salille paluutakin, mutta se tulee tehdä todella tarkasti silleen että salitreeni ei ole viimeisen päälle rankkaa etenkään alaraajoille, koska niille riittää pienempikin rääkki oikeasti. Ei tarvii alkaa urheilemaan jättipainoja kyykyille. Varovasti vaan maljakyykkyä jne. eikä mahtipainoja. Tärkeitä liikkeitä mulle olivat mm. kulmasoutu, maastaveto, bulgarialainen mave, jne. Jaksoin paljon paremmin työtäni kuin nyt tällä hetkellä. En vaan kykene jäämään mihinkään pitkiin päiviin sen takia tai mennä kotihoitoon koska kunto ei vaan riitä. 

Haluan syödä myös monipuolisemmin, vähän hedelmiä välillä myös vaikkapa. Jogurttia iltapalaksi kera hunajan ja hedelmän. Kyllä tästä varmaan vielä hyvä tulee, kun oikein suunnittelen. Se vaan, että koiranpentukin vaatii aikansa ettei turhaudu ja pitkästy. Ja koulutettava se on vielä pitkään. Sen takiakin on vähän himmattava eikä mitään täyttä rehkimistä, kiitos.

Tänään mentiin metsässä lumen seassa ja se jo oli aikamoinen suoritus siinä lumenpöpperössä. Ei kertakaikkiaan ollut ehkä se paras lenkkipäivä...lunta tulee nyt loppuviikon ajan.

Tietty mietin välillä et voi miten helppoa oli elämä kun ei ollut koiraa, mutta kyllä mä ikävissäni olin ja Whisky tuli aina vaan mieleeni. Nyt ei tarvitse yksin olla eikä tuu elämä yksitoikkoiseksi...mä tietty laiskistuin, jäi lenkkeily heti tyystin...saatoin olla yövaatteet päällä pitkille päivin. 

Nauttinut olen, kun tuon pennun kanssa kävellä saanut taas lenkkejä. Hullulta kuulostanee jonkun mielestä, mutta niin se vaan on. Koirani on lenkittänyt mua aina 😂..näin se vaan on. Ja miten mukavaa se on ton kaa kun ei se ärise muille, mutta sen sijaan kaikki pitäis voida tervehtiä. Ja niin on mun perään että ei pelkoa että lähtisi omille teilleen. Voihan se kyllä karata silti vielä niinku Whiskykin teki kun oli vielä kunnossa. Se oli aikamoinen "houdini" koira, pääsi halutessaan vaikka mistä välistä tai kolosta, sen yksi kaveri sai tuta kuten minäkin et lähti karkuun vaikka silmien edessä. 

Aion opettaa sille uinninkin vielä, kunhan kerkiän mukaan uinnille. Vettä se ei sinänsä pelkää juurikaan myös. 

Nonni, eiköhän jatketa juttua taas paremmalla ajalla, on aika mennä tutimaan.