Havaintoja kolmannella viikolla vai miten se olikaan

 Enpä ole taas hetkeen ehtinyt raportoida mitään. Mutta täällä ollaan ja elossa potkitaan. 

Pitääpä sanoa, että loma oli helpotus tähän kohtaan kyllä, pyöritys ja tahti oli taas semmoinen täydellä listalla että oksat pois! Mutta on tässä havahtunut siihen, miten hyvä olo on ollut eikä suurempia särkyjä saati jomotuksia ole kiusana ollut. Mutta saisin kyl olla tarkempi sen suhteen, mitä syön, jotten kohta taas joudu niitä samoja loisia häätämään. 😳 Meinaa on nää sen hintasia ne yrtit että huh huh! 

Kaikkein kiitollisin olen siitä, ettei paikat enää sillai jomottele tai jumittele kuin aiemmin. Kyllä näihin hintoihin saakin luvan olla paremmat olot. Tosin nuo litkut ei mitään hyvänmakuisia ole ja välillä melkein yrppään kun nielen niitä kera kapselien. 

Olen ollut havaitsevinani taas viimeviikolla loisia ehkä ulosteessa. Olot on olleet välillä sen mukaisia, ettei noi sisäasukit tykkää näistä juomistani litkuista. En tosin minäkään. 

Kaikkein merkittävintä lienee on ollut makeanhimon rauhoittuminen. Vaikka edelleen tykkään makeista, ei enää niin paljon houkuttele herkuttelut ja voisin kyl oikeasti nyt jättää tapaherkuttelunkin oikeasti sivuun. Varsinkaan joka päivä ei tartte olla karkkipäivä todellakaan. Ehkä noita sukkulamatoja siellä vielä on sen verran silti ettei se ihan tyystin ole lähtenyt. Mutta vois oikeasti jättää myös Nicks ja Lohilojädet syömättä. Ja aina kun meen äidin tykö, siellä aina haluaa tarjota jotain mulle muttei se käsitä, etten syö viljaa edelleenkään...sokerille oon vähän periks tosin antanut. Aina siellä sais jotain kakkua...eikä se ymmärrä etten syö niitä. Yrittää vaan et ota vaan...pakko sanoa kohta et riittää pelkkä kahvi. Ajattelin et sit voin kuvitella painoa saavani alas kun saan kokonaan tuon himon makeaan taltutettua. On noi yrtit sen verran tujua ainetta nekin että lähtee ylimääräiset ruokahalut vähän... ja joo on tosiaan ylenmääräinen halu herkutella vähentynyt selvästi. 

Huomenna ajattelin pyörähtää äidin luona taas, mutta antaa sen jätskin olla siellä vaan pakastimessa...ei tarvii aina herkutella. Joskus vois syödä jotain pikkusuolaistakin. Pitäis tuo koira ottaa mukaan peräkärryllä sinne. Tänään pidin suosiolla päivän kotona, etten mennyt edes kauppaan. Siivosin ja ohella rukoilin monien mieleen tulevien ystävien ja tuttujen puolesta samalla :). Tulipahan edes rukoiltua. 

Ei sinänsä muuta ihmeellistä ole, mutta toivon kovin etten saa samoja kiusoja riesakseni enää enkä hetkeen. Noi torjunta ja sukkulamadot eivät oo mitään kivoja matkakavereita. Saati imumadot. Okei, en mä niitä juuri ole huomannut, mutta kun niitä on pois saanut varmaan niin on kivempi olla selkeästi. Sellaista. Mutta jatketaan tässä nukkumaan. Tyytyväinen ja kiitollinen olo, kun eilen sain rohkaisun sanan yhden ihmisen rukouksen kautta. 💖 Se on valtavaa. 

Huomenaamulla noustava eläinlääkäriin soittamaan tuosta koirasta, jos peruttaisiin eutanasiapiikki tältä erää kun koira piristyi huomattavasti ja jaksaa kävellä taas normaaliin tapaan. Ainut vaan et korvan patit haluaisin näyttää. Ihme tapahtui tällä kertaa että koira sai parantua mistä lie. Siunattua yötä!