Pitääkö tähän pisteeseen joutua ikinä?
Näin se menee nyt. Verenpaine koholla, kunto huono. Lonkka vaivaa vieläkin, vaikka pahin on jo takana. Viimekesänä sairaalan fysioterapeutti yritti saada mua tekemään jumppaa, sain sen tolkun että mun piti vahvistaa lonkkaa, jolloin kivun saa hallintaan. Kyseinen fyssari luki suht paljon kirjoja vastaanotolla ja kinesioteippasi lonkkanikin. Ei varmaan ollut hirveen innostunut työstään oikein. Tukipohjallisetkin antoi mulle.
Ei ollut sellainen kannustava oikein myöskään, niinkuin fyssarin odottaisi olevan.
Nyt pääsen uudestaan varmaan kyseisen lafkan fyssarille...jee jee.
Työterveyshuollon fyssarin taidot riittivät hierontaan asti, saa nähdä jos pääsen nyt sairaalan fyssarille, mitä se seuraavaksi sanoo taas. Haluaisin mieluusti jollekin muulle kuin sellaiselle, joka tutkii oppikirjoja vastaanotolla kuitenkin.
Mitään estettähän mulla ei olisi ollut jatkaa kuntosalia, mutta into lopahti kivun vuoksi. Jäin tuleen makaamaan niin sanotusti. Makasin ja pelasin peliä illat pitkät. Aloin huomata kunnon olevan aika nollassa, kun makailin vain vuoteella. Toisin sanoen aktiviteetti jäi suhteellisen pieneksi.
Söin itseni muodottamiksikin vielä. Liikkuminen vaikeutui. Polvien kanssa aika ajoin ongelmaa, kuin muljahtaisi pois paikaltaan tai semmoista.
Liikunnan suhteen kävelyäkin olisi hyvä harrastaa, mutta ei kannata vielä maratoneja tai kerralla hirveen pitkää lenkkiä tehdä.
Kumilenkit hommasin, jotta voin kotona vastuksen avulla voimistella. Mitään hikiliikuntaa täällä on turha haaveilla tekevänsä kuitenkaan.
Jumppaohjeet on vihkosessa, miten mikäkin liike tehdään.
Mua askarruttaa, kestäneekö mun lonkka kyykkyjä, epäilen että sain sen ehkä väärällä tekniikalla ärtymään loppujen lopuksi ja sain siitä pitkäaikaisen ongelman.
Vielä ei ole aika luovuttaa salin ja semmoisen suhteen.
Toki painon pudotus on saatava alulle, niin liikunnastakin tulee mielekkäämpää.
Uinti voisi tulla kyseeseen tässä kohtaa tai vesijuoksu.
Kotona voin alkaa tekemään lihaskuntoharjoitteita jo. Mikään ei ole koskaan estänyt.
Mutta on löydettävä ne rajansa, mitä jaksaa ja pystyy. Ei siis sellaista liikuntaa, että oon lopulta aivan kipeä ja loppu.
Punnerruksia, lankkua, vatsalihaksia, reisiä, pakaraa, lonkan vahvistamista. Käsiä, rintalihaksen vahvistamista. Mun on todella päästävä hyvään kuntoon, jotta jaksan työtänikin paremmin.
Sitten se ruokailupuoli. Tapasin tänään saikkarin joka on jo tutuksi tullutkin terveystalon valinnanvapausasiakkaana. Hän laski pisteet aikuistyypin diabetekselle ja lähes täydet oli pisteet kuulemma. Pääsen kai lukemaan niitä kannasta tai Oma terveyden kautta.
Lääkärille ylihuomenna, luojan kiitos vasta klo 12.30. Käsitellään varmaan sit lonkan tilannetta, verenpainearvoja ja jatkot niiden suhteen, kilpirauhasarvot...tuntuu pikkuhiljaa olevan joku tolkku tässä hommassa pitkään aikaan. En ole työterveyshuollossa saanut yhtä hyvää palvelua aikoihin.
No, odotellaan kun sille lääkärille nyt ensin pääsen.
No, ruokien määrät väistämättä menee tarkkailuun nyt. Kun katselin noita suosituksia, niin määrissä ajaa välillä yli. Ajattelin Sulamon avulla tarkkailla nyt miten oikein syön, niin enhän mä saanut sitäkään aikaan sitten. Puh ja huh!
Joka tapauksessa, ohjeita on ja löytyy mulle. Ei muuta kun toteuttamaan niitä!
Sokerin karsiminen ja se valmentaja Nanahan suositteli vähentää hiilareita koska ylipainoa on paljon. Joten, aamiaset mennee uusiksi...kunhan saan nuo ruisleipäviipaleet pois syötyä.
Lautasmallia suositellaan yhä edelleen pääaterioilla...ja Nanalla oli vinkit kuinka mitata määrät, omilla käsillä ja sormilla.
Ja viimeisenä RASVAT. Kyllä. Mullahan näytti huonoja tuloksia nyt nuo rasvalabrat.
Nana suosittelee niissä pähkinöitä ja kylmäpuristettua kookosöljyä/oliiviöljyä. Oman peukalon verran niitä per ateria. Avokadot jees myös rasvoina. Puolikas avokadoa on 15 g rasvaa.
Pähkinöistä manteli oli vissiin paras. En tiiä mihin perustuu.
Ostin mantelitahnaa, se vastaa mantelivoita, katsottiin kauppiaan kanssa että englanniksi sen nimi oli butter ja ruotsiksi smör. Ja on aika makea jotenkin aikaisempien kokemuksieni perusteella.
Tässä pikainen läpijuoksu tästä aiheesta...otan aikaa seuraavaan blogiini sitten, kun seuraavaksi saan aikaan kirjoittaa.
Ei ollut sellainen kannustava oikein myöskään, niinkuin fyssarin odottaisi olevan.
Nyt pääsen uudestaan varmaan kyseisen lafkan fyssarille...jee jee.
Työterveyshuollon fyssarin taidot riittivät hierontaan asti, saa nähdä jos pääsen nyt sairaalan fyssarille, mitä se seuraavaksi sanoo taas. Haluaisin mieluusti jollekin muulle kuin sellaiselle, joka tutkii oppikirjoja vastaanotolla kuitenkin.
Mitään estettähän mulla ei olisi ollut jatkaa kuntosalia, mutta into lopahti kivun vuoksi. Jäin tuleen makaamaan niin sanotusti. Makasin ja pelasin peliä illat pitkät. Aloin huomata kunnon olevan aika nollassa, kun makailin vain vuoteella. Toisin sanoen aktiviteetti jäi suhteellisen pieneksi.
Söin itseni muodottamiksikin vielä. Liikkuminen vaikeutui. Polvien kanssa aika ajoin ongelmaa, kuin muljahtaisi pois paikaltaan tai semmoista.
Liikunnan suhteen kävelyäkin olisi hyvä harrastaa, mutta ei kannata vielä maratoneja tai kerralla hirveen pitkää lenkkiä tehdä.
Kumilenkit hommasin, jotta voin kotona vastuksen avulla voimistella. Mitään hikiliikuntaa täällä on turha haaveilla tekevänsä kuitenkaan.
Jumppaohjeet on vihkosessa, miten mikäkin liike tehdään.
Mua askarruttaa, kestäneekö mun lonkka kyykkyjä, epäilen että sain sen ehkä väärällä tekniikalla ärtymään loppujen lopuksi ja sain siitä pitkäaikaisen ongelman.
Vielä ei ole aika luovuttaa salin ja semmoisen suhteen.
Toki painon pudotus on saatava alulle, niin liikunnastakin tulee mielekkäämpää.
Uinti voisi tulla kyseeseen tässä kohtaa tai vesijuoksu.
Kotona voin alkaa tekemään lihaskuntoharjoitteita jo. Mikään ei ole koskaan estänyt.
Mutta on löydettävä ne rajansa, mitä jaksaa ja pystyy. Ei siis sellaista liikuntaa, että oon lopulta aivan kipeä ja loppu.
Punnerruksia, lankkua, vatsalihaksia, reisiä, pakaraa, lonkan vahvistamista. Käsiä, rintalihaksen vahvistamista. Mun on todella päästävä hyvään kuntoon, jotta jaksan työtänikin paremmin.
Sitten se ruokailupuoli. Tapasin tänään saikkarin joka on jo tutuksi tullutkin terveystalon valinnanvapausasiakkaana. Hän laski pisteet aikuistyypin diabetekselle ja lähes täydet oli pisteet kuulemma. Pääsen kai lukemaan niitä kannasta tai Oma terveyden kautta.
Lääkärille ylihuomenna, luojan kiitos vasta klo 12.30. Käsitellään varmaan sit lonkan tilannetta, verenpainearvoja ja jatkot niiden suhteen, kilpirauhasarvot...tuntuu pikkuhiljaa olevan joku tolkku tässä hommassa pitkään aikaan. En ole työterveyshuollossa saanut yhtä hyvää palvelua aikoihin.
No, odotellaan kun sille lääkärille nyt ensin pääsen.
No, ruokien määrät väistämättä menee tarkkailuun nyt. Kun katselin noita suosituksia, niin määrissä ajaa välillä yli. Ajattelin Sulamon avulla tarkkailla nyt miten oikein syön, niin enhän mä saanut sitäkään aikaan sitten. Puh ja huh!
Joka tapauksessa, ohjeita on ja löytyy mulle. Ei muuta kun toteuttamaan niitä!
Sokerin karsiminen ja se valmentaja Nanahan suositteli vähentää hiilareita koska ylipainoa on paljon. Joten, aamiaset mennee uusiksi...kunhan saan nuo ruisleipäviipaleet pois syötyä.
Lautasmallia suositellaan yhä edelleen pääaterioilla...ja Nanalla oli vinkit kuinka mitata määrät, omilla käsillä ja sormilla.
Ja viimeisenä RASVAT. Kyllä. Mullahan näytti huonoja tuloksia nyt nuo rasvalabrat.
Nana suosittelee niissä pähkinöitä ja kylmäpuristettua kookosöljyä/oliiviöljyä. Oman peukalon verran niitä per ateria. Avokadot jees myös rasvoina. Puolikas avokadoa on 15 g rasvaa.
Pähkinöistä manteli oli vissiin paras. En tiiä mihin perustuu.
Ostin mantelitahnaa, se vastaa mantelivoita, katsottiin kauppiaan kanssa että englanniksi sen nimi oli butter ja ruotsiksi smör. Ja on aika makea jotenkin aikaisempien kokemuksieni perusteella.
Tässä pikainen läpijuoksu tästä aiheesta...otan aikaa seuraavaan blogiini sitten, kun seuraavaksi saan aikaan kirjoittaa.
Kommentit
Lähetä kommentti