Hauskaa Juhannusta, miten sen sitten vietättekin
Tämä blogin pito päättyy tähän tällä erää, aloitan uusin tuulin blogini ensi viikon maanantaina. Ehkä. Paljon on mietittävää. Se, kun en jaksa uskoa näihin elämänmuutosdieetteihin. Yritän sitä kohti, mutta muutos on liian hidasta siltä kantilta, että kunto pitäisi saada kohoamaan.
Tässä painossa hyvä kun jaksaa itsensä kantaa, se on jo paljon.
Jos menen aamulla salille, oon koko päivän ihan poikki. Ei kai se oo tarkoitus?
Ehtii niitä muutoksia pohtimaan myöhemminkin, nyt vaan olis aloitettava vihdoin tekemään ne parhaat ratkaisut että pystyisin toteuttamaan muutoksia myöhemminkin.
Nyt tuntuu, ettei oo aikaakaan oikein odottaa.
Ongelmat on nyt...parempi sit alkaa tekemään niiden eteen työtä paremmin.
Joten...päätin kokeilla tuota ketoilua, jos se nyt onnistuisi paremmilla ohjeilla, ettei ketoflunssa lopeta sitä kuten viimeksi.
Niinhän tuo Nana sanoi, että ylipainoisen on hyvä minimoida hiilarit juuri. Ketoilu on taas radikaalimpi niin sanotusti, koska se on sitä alakarppausta. Muistan kun pää miltei humisi alkuun hassusti. Unentarvekin väheni. Multa se ei vie heti alkuunsa makeanhimoa ollenkaan.
Niin kävi viimeksikin et tokalla viikolla kaipas jos makeata.
Eipä tässä nyt oikein hiilaritonta makeaa ole vaihtoehtona, jos ketoilet.
Meni mönkään, tuli ällö olo, joka helpottui palattuani siihen tapaan syödä kun söin.
Mietiskelen, että täähän tapa suorastaan ruokkii mun hiilarihimoa, ettei oo mitään rajoja. Mun piti eräskin päivä oikein funtsia kaupassa, eilen viimeks, et en syö moskaa, pasteijat on moskaa...
psyykkasin itseäni näillä sanoin.
No sallinpa silti gluteenittoman mutakakun jonka söin 2 päivässä, sokeritonta ei sekään eikä hiilaritonta. Mut niin hyvää...
Nyt väänsin pavlovan pohjan eilen, tänään olis tarkoitus se täyttää mutsin luona, pitää ottaa pohja ja ainekset mukaan. Kiva kun pitäis virittää jokin systeemi että se pysyy matkan ajan koossa...käärin sen jotenkin leivinpaperiin jne. joku matala ja leveä laatikkokin kelpais siihen.
Tein sen mansikkapavlovan ohjeella.
Mansikoita, valkosuklaata, sitruunarahkaa...mitä kaikkea, lime..kermaakin. Hyvää tulee toki.
Äidille vien tuliaisiksi mustaherukka-valkosuklaa Aino-jäätelön.
Pakko lopetella, jalat turpoaa koneen ääressä niin äkkiä...
Palaillaan, vielä kuitenkin kai huomenna tai sunnuntaina.
Tässä painossa hyvä kun jaksaa itsensä kantaa, se on jo paljon.
Jos menen aamulla salille, oon koko päivän ihan poikki. Ei kai se oo tarkoitus?
Ehtii niitä muutoksia pohtimaan myöhemminkin, nyt vaan olis aloitettava vihdoin tekemään ne parhaat ratkaisut että pystyisin toteuttamaan muutoksia myöhemminkin.
Nyt tuntuu, ettei oo aikaakaan oikein odottaa.
Ongelmat on nyt...parempi sit alkaa tekemään niiden eteen työtä paremmin.
Joten...päätin kokeilla tuota ketoilua, jos se nyt onnistuisi paremmilla ohjeilla, ettei ketoflunssa lopeta sitä kuten viimeksi.
Niinhän tuo Nana sanoi, että ylipainoisen on hyvä minimoida hiilarit juuri. Ketoilu on taas radikaalimpi niin sanotusti, koska se on sitä alakarppausta. Muistan kun pää miltei humisi alkuun hassusti. Unentarvekin väheni. Multa se ei vie heti alkuunsa makeanhimoa ollenkaan.
Niin kävi viimeksikin et tokalla viikolla kaipas jos makeata.
Eipä tässä nyt oikein hiilaritonta makeaa ole vaihtoehtona, jos ketoilet.
Meni mönkään, tuli ällö olo, joka helpottui palattuani siihen tapaan syödä kun söin.
Mietiskelen, että täähän tapa suorastaan ruokkii mun hiilarihimoa, ettei oo mitään rajoja. Mun piti eräskin päivä oikein funtsia kaupassa, eilen viimeks, et en syö moskaa, pasteijat on moskaa...
psyykkasin itseäni näillä sanoin.
No sallinpa silti gluteenittoman mutakakun jonka söin 2 päivässä, sokeritonta ei sekään eikä hiilaritonta. Mut niin hyvää...
Nyt väänsin pavlovan pohjan eilen, tänään olis tarkoitus se täyttää mutsin luona, pitää ottaa pohja ja ainekset mukaan. Kiva kun pitäis virittää jokin systeemi että se pysyy matkan ajan koossa...käärin sen jotenkin leivinpaperiin jne. joku matala ja leveä laatikkokin kelpais siihen.
Tein sen mansikkapavlovan ohjeella.
Mansikoita, valkosuklaata, sitruunarahkaa...mitä kaikkea, lime..kermaakin. Hyvää tulee toki.
Äidille vien tuliaisiksi mustaherukka-valkosuklaa Aino-jäätelön.
Pakko lopetella, jalat turpoaa koneen ääressä niin äkkiä...
Palaillaan, vielä kuitenkin kai huomenna tai sunnuntaina.
Kommentit
Lähetä kommentti