Hidasta touhua
Koetan nyt päivittää vähän useammin tätäkin blogia. Usein tahtoo jäädä koneella istuminen todella minimiin, kun ennen istuin huomattavasti enemmän koneella.
Jokseenkin olen ollut väsyneempi tässä töiden ohessa, joten helposti ilta on saattanut vierähtää mobiilipelien parissa. Nyt on jokin kynnys niissä ylitetty, ettei vois vähempää kiinnostaa.
Tahtoisin nyt kesän kynnyksellä keskittyä tosielämäänkin ja alkaa liikkumaan enemmän.
Tuntuu tällä hetkellä et ei kiitos enää pelaamiselle. Sehän mut tupajumiksi tekikin kun illat pitkät välillä pelin eteen käytti aikaansa. Salit jäi senkin myötä.
Nyt oon niin rapakunnossa ettei enää tosikaan. Jopa iWall -peli voitti mut tyhy-päivänä. Tunsin silloin todella liikkuneeni eikä unta tarvinnut odotella.
Mutta nyt. Heräsin miettimään sellaista asiaa kotiin tultuani, että mitä jos ottaisin kokonaan uuden käsityksen aamujen välisistä vuorokausien pituudesta ja ymmärtäisin, että jos oon herännyt klo 5.20, nukkumaan meno olisi viimeistään klo 22.00. Sekin on jo kovin myöhä siihen nähden.
Unen tarve on kuitenkin enemmän kuin se 5-6 tuntia joka useimmiten jää haaviin, kun kulutan aikaani tyhjänpäiväisyyksiin. Huveille on toki aikansa ja paikkansa, en sitä sano, mutta ei se voi niin tehdä että elät 5.20-23.00 valveilla aamuvuoropäivinä. Siitähän tulee jo hyvin pitkä päivä! Ja se kuluttaa johonkin peleihin loppupäivästä? Come on!
Hyvä oivallus! Ikävä kyllä, olen elänyt omassa kuplassani jo liian pitkään. Lihonnut, syönyt, nautiskellut (olevinaan joo) olemisesta ja laiskottelusta jo liiankin kanssa.
Mitä, jos muuttaisin tätä? Kyseessähän on elämäntapamuutoshomma.
Mikä lihottaisi enemmän kuin huonot ja lyhyet yöunet?
Tässä nyt olis hyvä alku. Sit voisi katsella ruokailua vähitellen kans. Jospa nyt luottaisi siihen että yhden aterian kun saa korjattua ja totuteltua tapoihin voi alkaa toiseen? Vai miten? No luenpa Nanafit-sivuilta. Joka tapauksessa, tästä oon jo lukenut että tapamuutokset täytyy ottaa asia kerrallaan, niin onnistuu.
Nähtäväksi siis jää, kuin käy tässä.
Mutta tämmöistä tällä kertaa. :)
Jokseenkin olen ollut väsyneempi tässä töiden ohessa, joten helposti ilta on saattanut vierähtää mobiilipelien parissa. Nyt on jokin kynnys niissä ylitetty, ettei vois vähempää kiinnostaa.
Tahtoisin nyt kesän kynnyksellä keskittyä tosielämäänkin ja alkaa liikkumaan enemmän.
Tuntuu tällä hetkellä et ei kiitos enää pelaamiselle. Sehän mut tupajumiksi tekikin kun illat pitkät välillä pelin eteen käytti aikaansa. Salit jäi senkin myötä.
Nyt oon niin rapakunnossa ettei enää tosikaan. Jopa iWall -peli voitti mut tyhy-päivänä. Tunsin silloin todella liikkuneeni eikä unta tarvinnut odotella.
Mutta nyt. Heräsin miettimään sellaista asiaa kotiin tultuani, että mitä jos ottaisin kokonaan uuden käsityksen aamujen välisistä vuorokausien pituudesta ja ymmärtäisin, että jos oon herännyt klo 5.20, nukkumaan meno olisi viimeistään klo 22.00. Sekin on jo kovin myöhä siihen nähden.
Unen tarve on kuitenkin enemmän kuin se 5-6 tuntia joka useimmiten jää haaviin, kun kulutan aikaani tyhjänpäiväisyyksiin. Huveille on toki aikansa ja paikkansa, en sitä sano, mutta ei se voi niin tehdä että elät 5.20-23.00 valveilla aamuvuoropäivinä. Siitähän tulee jo hyvin pitkä päivä! Ja se kuluttaa johonkin peleihin loppupäivästä? Come on!
Hyvä oivallus! Ikävä kyllä, olen elänyt omassa kuplassani jo liian pitkään. Lihonnut, syönyt, nautiskellut (olevinaan joo) olemisesta ja laiskottelusta jo liiankin kanssa.
Mitä, jos muuttaisin tätä? Kyseessähän on elämäntapamuutoshomma.
Mikä lihottaisi enemmän kuin huonot ja lyhyet yöunet?
Tässä nyt olis hyvä alku. Sit voisi katsella ruokailua vähitellen kans. Jospa nyt luottaisi siihen että yhden aterian kun saa korjattua ja totuteltua tapoihin voi alkaa toiseen? Vai miten? No luenpa Nanafit-sivuilta. Joka tapauksessa, tästä oon jo lukenut että tapamuutokset täytyy ottaa asia kerrallaan, niin onnistuu.
Nähtäväksi siis jää, kuin käy tässä.
Mutta tämmöistä tällä kertaa. :)
Kommentit
Lähetä kommentti