Heipsan!
Nyt en oo pitkään aikaan kerennyt enkä jaksanut paneutua omaan hyvinvointiini. Ja sen kyllä näkee.
Mutta koetan tästä eteenpäin taas jatkaa tällä tiellä.
Kun paisuin taas läskipullukaksi, on välillä meno hälläväliä-tyylistäkin.
Mutta jotain on vialla, kun dieetti toisensa perään kaatuu.
Itse en varsinaisesti ole ollut millään dieetillä ja ravitsemusterapeuttikin koetti useamman kerran ohjeistaa ja kysellä, mikä on oikea tulos dieeteillä, he tarjosivat mulle malleja, jonka mukaan voin syödä, kuitenkaan määräilemättä sen kummemmin.
Ravitsemusterapia näkyy nojaavan tieteeseen vahvasti, etenkin yksi näistä terapeuteista painotti 10 mikrogramman saantisuositusta D-vitamiinin saannissa yhä edelleen, vaikka tutkimuksia on tehty ja todettu sen olevan minimisaantisuositus.
En nyt ole mikään kirjoittamisen taitaja enkä päässyt valintakokeisiin journalismikoulutukseen, joten kirjoitukseni voi olla sekavaa. :D (Pieni sivuhuomautus ja myöntäminen)
No, joka tapauksessa.
Mulla on ohje, miten syödä, mutta tahdon silti tietty mutustaa miten tykkään.
Tänään aloitin viidellä kasvispyörykällä kera n. 100 grammalla vuolukanaa sekä pätkä kurkkua siivutettuna. Luotin, että kasvispyöryköissä on nyt jonkin verran ehkä rasvaa.
Tässä esimerkki. Syön fiilisten mukaan arkenakin. On tietyt suosikit joita saatan syödä jokusen viikon ajan. Ja sit maku taas muuttuu.
Yksi ruoka, mitä ei oo hetkeen tehnyt mieli on ehdottomasti munakas! Mutta nyt alkaa jo tuntumaan siltä, et joku aamu se vois olla poikaa.
Vedin karpatessa sitä joka aamu kera pekonisiivujen. Ja sitä noin viikon jaksoin, sitten tuli stoppi.
Se rasvan määrä oli varmasti muutenkin liikaa läträämistä, koska kalorit merkitsee karpatessakin vaikka useat muuta väittivät. Sen takia seurasin karpatessakin makroja. Loppujen lopuksi en kyllä varmaan silloinkaan rasvaa käyttänyt mitenkään suuria määriä.
Antti Heikkilä kirjassaan totesi saman luonnonlain, että kalorit ovat tosiaan vähäisemmät karpatessa mikäli haluaa painoa alas. Hän mainitsi jopa 1200 kcal olevan sellainen tavoitemäärä.
Luin tuossa Nina Saineen Jalkeilla- blogista kuitenkin, ettei ketodieetti kaikille sovi, ei edes kilpparivajavaisille. Itsehän sain paljonkin aikaan mielestäni ketoosissa, se vei ainakin sen ylenmääräisen nälän ENE-dieetillä. Sen kesti saavuttaa viikossa. Mutta lopputulos ENE-dieetillä oli se, että laihduin mielettömästi, mutta vatsa ei sietänyt enää niitä Cambridge-pirtelöitä. Aloin kuumeilla ja vatsalaukku oireili. Maksa-arvotkin nousi reilusti, siitähän se Cambridgella kirjoitti ja totesivat sen olevan normaalia kun laihduttaa kovasti. Lääkäri päivystyksessä ja omakin lääkäri tytessä taas eivät pitäneet sitä hyvänä merkkinä.
Kaikki kokemukseni eivät siis itsellänikään olleet positiivisia erilaisilta kuureilta. Niiltä palasi pikkuhiljaa vanhoihin tapoihin syödä miten sattuu.
Ja ikävä kyllä, elimistö hormonien takia reagoi etenkin rajuihin painonpudotuksiin niihin kompensoimalla ja keräämällä se menetetty massa jopa korkojenkin kera.
Luonnossahan eläimet eivät laihduta, jos sinne katsotaan. Ei tuu vastaan hirveä lenkkiasussa hikoillen, kuten Kaisa Jaakkola sanoi eräällä kurssivideollaan. Hankin hänen kirjansa Hyvän olon hormonidieetti. Luin kerran läpi. Ihan hyviä asioita siellä on.
Mulla taitaa olla kynnyskysymys kaikessa että nyt aloitan dieetin tai uuden tavan, ja odotan että alkaisi heti tuloksia tulemaan. Ja jos ei tule heti, lopahtaa intokin.
Mutta nyt viimeaikoina olen useammankin kerran koettanut hyvän olon hormonidieetti-kurssejakin välillä kun alumnina saan edullisempaan hintaan kuin normaalisti olisi. Hirveen hyvä se olisi jos olisin aktiivisesti mukana, aivan taatusti.
Kulutan sen sijaan aikaani hyödyttömämmin enkä tule menneeksi salille saati jumpanneeksi edes kotona. Koti on sellainen paikka, jossa herkästi herpaantuu keskittyminen, ikävä kyllä. Olisi kiva semmoinen talo jossa olis erikseen kuntoilutila itselle, se ehkä parantaisi keskittymistä sen sijaan kuin olkkarissa koetat treenata, hiki nousee ja koira oudoksuu sun touhujas, todeten lopulta ettei se mitään epänormaalia tai pahaa ollutkaan, kun toi tuossa notkuu.
Yhä emmin kävisinkö vaan uimahallin salilla nyt jatkossa vai liitynkö jonnekin, vaikea keksiä. Lady Atlas oli niin hyvä, hiljainen paikka, pieni ja intiimi, jonne sai mennä sellaisena kuin on miettimättä et joku katselee kuka toikin luulee olevansa, etenkin miehet...
Kun lopetin Lady Atlas -jäsenyyden, huononi salilla käyntikin.
Palattuani sinne se meni vaan huonommaksi.
Harmittaa nyt, että se kaikki työmäärä jonka itseni eteen tein pari vuotta, valui hukkaan. Olen taas rapakunnossa ja läski. Jopa iWall päihittää mut 6-0.
No nyt sitten, haasteenani on katsoa syömistäni ja alkaa kotijumppa, niitä helppoja liikkeitä joita voi kehonpainotreenimielessä tehdä. Siitä pääsis niinku alkuun.
Olen huomannut etten voi työtäni tehdä hyvin tällä nykyisellä kunnollani. Kaisa J. sanoi tähänkin, että jos oot väsynyt vapaalla, se kertoo vain sen ettei sun kunto ole työsi tasalla.
Joten, eiköhän aleta taasen urakoimaan! No ei tietenkään heti alkuun sovi rempoa, mutta ajan kanssa kun kunto paranee, voi lisätä suorituksia.
En varmastikaan ole siinä kunnossa että Sveitsin rappusia uupumatta kävelisin.
Pakko aloittaa maltilla, niin kunto siitä kohoaa taas vähitellen ja jaksetaan paremmin. :)
Ei siihen muuta voi. Aloittelijana liikkeelle.
Mutta koetan tästä eteenpäin taas jatkaa tällä tiellä.
Kun paisuin taas läskipullukaksi, on välillä meno hälläväliä-tyylistäkin.
Mutta jotain on vialla, kun dieetti toisensa perään kaatuu.
Itse en varsinaisesti ole ollut millään dieetillä ja ravitsemusterapeuttikin koetti useamman kerran ohjeistaa ja kysellä, mikä on oikea tulos dieeteillä, he tarjosivat mulle malleja, jonka mukaan voin syödä, kuitenkaan määräilemättä sen kummemmin.
Ravitsemusterapia näkyy nojaavan tieteeseen vahvasti, etenkin yksi näistä terapeuteista painotti 10 mikrogramman saantisuositusta D-vitamiinin saannissa yhä edelleen, vaikka tutkimuksia on tehty ja todettu sen olevan minimisaantisuositus.
En nyt ole mikään kirjoittamisen taitaja enkä päässyt valintakokeisiin journalismikoulutukseen, joten kirjoitukseni voi olla sekavaa. :D (Pieni sivuhuomautus ja myöntäminen)
No, joka tapauksessa.
Mulla on ohje, miten syödä, mutta tahdon silti tietty mutustaa miten tykkään.
Tänään aloitin viidellä kasvispyörykällä kera n. 100 grammalla vuolukanaa sekä pätkä kurkkua siivutettuna. Luotin, että kasvispyöryköissä on nyt jonkin verran ehkä rasvaa.
Tässä esimerkki. Syön fiilisten mukaan arkenakin. On tietyt suosikit joita saatan syödä jokusen viikon ajan. Ja sit maku taas muuttuu.
Yksi ruoka, mitä ei oo hetkeen tehnyt mieli on ehdottomasti munakas! Mutta nyt alkaa jo tuntumaan siltä, et joku aamu se vois olla poikaa.
Vedin karpatessa sitä joka aamu kera pekonisiivujen. Ja sitä noin viikon jaksoin, sitten tuli stoppi.
Se rasvan määrä oli varmasti muutenkin liikaa läträämistä, koska kalorit merkitsee karpatessakin vaikka useat muuta väittivät. Sen takia seurasin karpatessakin makroja. Loppujen lopuksi en kyllä varmaan silloinkaan rasvaa käyttänyt mitenkään suuria määriä.
Antti Heikkilä kirjassaan totesi saman luonnonlain, että kalorit ovat tosiaan vähäisemmät karpatessa mikäli haluaa painoa alas. Hän mainitsi jopa 1200 kcal olevan sellainen tavoitemäärä.
Luin tuossa Nina Saineen Jalkeilla- blogista kuitenkin, ettei ketodieetti kaikille sovi, ei edes kilpparivajavaisille. Itsehän sain paljonkin aikaan mielestäni ketoosissa, se vei ainakin sen ylenmääräisen nälän ENE-dieetillä. Sen kesti saavuttaa viikossa. Mutta lopputulos ENE-dieetillä oli se, että laihduin mielettömästi, mutta vatsa ei sietänyt enää niitä Cambridge-pirtelöitä. Aloin kuumeilla ja vatsalaukku oireili. Maksa-arvotkin nousi reilusti, siitähän se Cambridgella kirjoitti ja totesivat sen olevan normaalia kun laihduttaa kovasti. Lääkäri päivystyksessä ja omakin lääkäri tytessä taas eivät pitäneet sitä hyvänä merkkinä.
Kaikki kokemukseni eivät siis itsellänikään olleet positiivisia erilaisilta kuureilta. Niiltä palasi pikkuhiljaa vanhoihin tapoihin syödä miten sattuu.
Ja ikävä kyllä, elimistö hormonien takia reagoi etenkin rajuihin painonpudotuksiin niihin kompensoimalla ja keräämällä se menetetty massa jopa korkojenkin kera.
Luonnossahan eläimet eivät laihduta, jos sinne katsotaan. Ei tuu vastaan hirveä lenkkiasussa hikoillen, kuten Kaisa Jaakkola sanoi eräällä kurssivideollaan. Hankin hänen kirjansa Hyvän olon hormonidieetti. Luin kerran läpi. Ihan hyviä asioita siellä on.
Mulla taitaa olla kynnyskysymys kaikessa että nyt aloitan dieetin tai uuden tavan, ja odotan että alkaisi heti tuloksia tulemaan. Ja jos ei tule heti, lopahtaa intokin.
Mutta nyt viimeaikoina olen useammankin kerran koettanut hyvän olon hormonidieetti-kurssejakin välillä kun alumnina saan edullisempaan hintaan kuin normaalisti olisi. Hirveen hyvä se olisi jos olisin aktiivisesti mukana, aivan taatusti.
Kulutan sen sijaan aikaani hyödyttömämmin enkä tule menneeksi salille saati jumpanneeksi edes kotona. Koti on sellainen paikka, jossa herkästi herpaantuu keskittyminen, ikävä kyllä. Olisi kiva semmoinen talo jossa olis erikseen kuntoilutila itselle, se ehkä parantaisi keskittymistä sen sijaan kuin olkkarissa koetat treenata, hiki nousee ja koira oudoksuu sun touhujas, todeten lopulta ettei se mitään epänormaalia tai pahaa ollutkaan, kun toi tuossa notkuu.
Yhä emmin kävisinkö vaan uimahallin salilla nyt jatkossa vai liitynkö jonnekin, vaikea keksiä. Lady Atlas oli niin hyvä, hiljainen paikka, pieni ja intiimi, jonne sai mennä sellaisena kuin on miettimättä et joku katselee kuka toikin luulee olevansa, etenkin miehet...
Kun lopetin Lady Atlas -jäsenyyden, huononi salilla käyntikin.
Palattuani sinne se meni vaan huonommaksi.
Harmittaa nyt, että se kaikki työmäärä jonka itseni eteen tein pari vuotta, valui hukkaan. Olen taas rapakunnossa ja läski. Jopa iWall päihittää mut 6-0.
No nyt sitten, haasteenani on katsoa syömistäni ja alkaa kotijumppa, niitä helppoja liikkeitä joita voi kehonpainotreenimielessä tehdä. Siitä pääsis niinku alkuun.
Olen huomannut etten voi työtäni tehdä hyvin tällä nykyisellä kunnollani. Kaisa J. sanoi tähänkin, että jos oot väsynyt vapaalla, se kertoo vain sen ettei sun kunto ole työsi tasalla.
Joten, eiköhän aleta taasen urakoimaan! No ei tietenkään heti alkuun sovi rempoa, mutta ajan kanssa kun kunto paranee, voi lisätä suorituksia.
En varmastikaan ole siinä kunnossa että Sveitsin rappusia uupumatta kävelisin.
Pakko aloittaa maltilla, niin kunto siitä kohoaa taas vähitellen ja jaksetaan paremmin. :)
Ei siihen muuta voi. Aloittelijana liikkeelle.
Kommentit
Lähetä kommentti