Uutta ja uutta ;)
No niin, kun nyt rehellisesti myönsin tosiasiat, kun painokaan ei juuri alaspäin lähtenyt mainittavasti, no 1 kg sinne tai tänne, tärkeintä siinä oli silti tuo ettei olo suinkaan tuntunut paremmalta kaikin puolin karppauksessa, luovuin koko jutusta koska oon niin nirso ruoan suhteen eikä jaksa askarrella paskarrella aina ruoan kanssa ja kaipasin viljoja, ruikkaria, jäi karppaus viikossa.
En kovin iloinen tietenkään ollut tuloksista, enkä halunnut taas makroja alkaa seuraamaan totesin että sanoi se Heikkilän Antti mitä sanoi, mä vaan en kykene 100% tähän ruokavalioon.
Kaikkein vaikeinta oli alkaa siis vielä lisäämään vähän kermaa ja voita.
Kyllä se muutaman päivän meni jotenkin tollai, mutta alkoi ahdistaa rasvassa lilluvat ruoat. Enkä nyt uskonut, että se auttaisi nyt vaikka se auttoi reilu 10 v. sitten.
Siitäkin ajasta jäi mieleen se, että oli älyttömän vaikeaa sumplia syömisiä siellä täällä kodin ulkopuolella. Myös yhdet synttärit tein karppaus.infon "herkkuja" jotka nyt ei ehkä vetäneet vertoja sokerikakuille ja muille loppupeleissä kun juhlat on. Silloin tarjoat ainakin muille parasta.
Muistan tehneeni tällöin yhden karppikääretortun, jonkun kakunkin...kyllähän ne menetteli mutta...
No joo. Nyt oon sit käynyt ja maksanut jos jotain valmennusta 5 vuoden ajallakin saadakseni jostain kiinni että pysyisin kuosissa. Kuinkas kävi, 2 vuodessa lihoin entiselleni. Enkä ole tyytyväinen.
Lonkkavaiva on tullut jäädäkseen, eikä sitä helpota, jos paino on nykyinen.
Sopivaa tapaa ruokailla en löytänyt. :( Harmikseni. Sopivimmalta tuntuu milloin mikäkin, jos joku kausi alkaa, niin jatkan sitä kunnes tulee taas uusi kausi.
VHH olisi tietyllä tavalla toteutettuna hyväksikin itselleni, ei siinä mitään. Mutta kuka jaksaa karpata iänkaiken? Harvat.
Kävin karppaus-foorumilla pitkästä aikaa. Kyllä siellä oli vielä elämää, mutta paljon vähemmän kuin 11 vuotta takaperin.
Kävin parisen vuotta innolla salilla, fyysistä kremppaa ei juuri ollut, mutta lonkkani alkoi olla kipeä. En laiskuuttani mennyt edes lääkärille, arvelin vain et mitä turhia. Kulumavaivaa se kai on.
Syöminen oli sitä ja tätä, kun treenasin. Treenit sujui ihan jees. Nautin niistä, vaikken ollut ihan kaikin puolin niin fit. Pääasia oli, että jaksoin tehdä työtäni ja vapaa-ajallakin. Mutta kovin yksinäistä puuhaa se oli näinkin introvertille kuin mä. Tokihan olisi voinut enemmän jumpissakin käydä.
Toki salitreeniä arvostan täysillä, mutta sitä jaksaa jos kunto on hyvä ja jaksaa kulkea täältä periferiasta saakka saleilla.
Myös kehonpainotreenitkin on ihan hyviä lisänä. Mutta salitreenin vaikutus kroppaan on lyömätön. Se vaan tietty on pieni ongelma että nälkä tuppaa kasvaa jos tahtoo lisää tuloksia ja otat aina enemmän painoja.
Mulla lihominen paheni, kun jäi treenailu lopulta kokonaan. Musta tuli taas sohvaperuna ja nautiskelija.
Koiran pissatuslenkit eivät riittäneet aivan kuntoa ylläpitämään samalla tavoin kuin tavoitteellinen kuntoilu.
Täytyy tunnustaa, että kun lonkkavaivani paheni, kuntoiluinto sen kun väheni.
Heti tutkittiin röntgen-kuvin kun yksityisellä lääkärillä kävin ja niinhän siellä oli jokin epämuodostuma lonkkamaljassa. Sit jouduin jonottaa kuukausia että pääsin edes fysiatrille. Sairaslomailin lähes 1,5 kk viime vuonna tammikuun alusta asti. Kävin muistaakseni vielä tyten lääkärillä, joka otti eri lähestymistavan ja totesi, että no tuota, hän pistää kortisonipiikin kun mulla on aivan selvä bursiitti, jonka se ensimmäinen lääkäri kumosi.
Helpotustahan nuo piikit ovat tuoneet aina, kun bursiitti iskee. Muutoinhan se lonkka tietyissä asennoissa on vain paikallisesti kipeä, kuten laskiessa istuessa jalkaa alemmaksi jos se on vastakkaisella tuolilla. Sen kanssa pärjää kyllä.
Viimeksi n. 1 kk sitten taisin bursiitin takia vaivautua lekuriin kanssa ja sain droppia sekä kortisonia.
Kipu kun oli alkanut vaivata jo enemmän.
Nyt mua vaivaa enemmän jännitysniskavaivat taas.
Kävelyä ei lonkka vaikeuta nyt mitenkään, mistä oon toki iloinen koska töissä kävellä saa aika lailla.
Kipuhan on pahin silti maatessa ja pitkään istuessa. Se voi iskeä ennalta tiedostamattakin.
No, en tiiä jatkossa noista kortisonipiikeistä sitten, lääkärit sen määrittelee enkä mä, tarvitsenko sellaista aina bursiittiin. Ensiksihän se on pirun kipeä, kun sen on saanut, ekat 2 päivää, mutta sen jälkeen ei mitään.
Mietinnässä on nyt taas kun Nanan Life fit- valmennukseen raaskin lähteä, kun työkaveri suositteli sitä mulle. Aion tokikin osallistua siihen.
Mulle sanoi kaveri et turha sun on lähteä noihin enää, oot ollut jo niin monessa.
No en tiiä, kyllä mä vaan edelleen tarviin rotia mun syömisiini.
En edelleenkään tiedä, mikä olis paras mulle. On ravitsemusterapeutit neuvoneet jne.
En oo löytänyt sitä mun juttua vaan, joka auttais.
Nyt Nana lupaili että en tarvii keittiövaakaa, vaan kädet mittarikseni. Kuulosti hienolta.
Ei numeroita. Hyvä hyvä!
Kunto-ohjelmiakin on tiedossa. Liittyminen joko Fit24:een edessä tai jonnekin...ehkä lady atlakseen paluukin? Salijäsenenä vaan tokikin, jumpat eivät vakuuttaneet nykyisellään. Toki CXworx on mun lempparini nyt ja aina. :)
Olipas mulla nyt asiaa! Tuottoisaa! Mutta jees poks, kevään tulo piristää, ahdistaa ettei oo vaattehia jotka olis nättei...
Yes, kyllä mä kotonakin voin reenata, kyllä Whisky siihen tottuu aika pian, kun näkee tarpeeksi. Kyykkyä jne. Sit salillekin...jei!
En kovin iloinen tietenkään ollut tuloksista, enkä halunnut taas makroja alkaa seuraamaan totesin että sanoi se Heikkilän Antti mitä sanoi, mä vaan en kykene 100% tähän ruokavalioon.
Kaikkein vaikeinta oli alkaa siis vielä lisäämään vähän kermaa ja voita.
Kyllä se muutaman päivän meni jotenkin tollai, mutta alkoi ahdistaa rasvassa lilluvat ruoat. Enkä nyt uskonut, että se auttaisi nyt vaikka se auttoi reilu 10 v. sitten.
Siitäkin ajasta jäi mieleen se, että oli älyttömän vaikeaa sumplia syömisiä siellä täällä kodin ulkopuolella. Myös yhdet synttärit tein karppaus.infon "herkkuja" jotka nyt ei ehkä vetäneet vertoja sokerikakuille ja muille loppupeleissä kun juhlat on. Silloin tarjoat ainakin muille parasta.
Muistan tehneeni tällöin yhden karppikääretortun, jonkun kakunkin...kyllähän ne menetteli mutta...
No joo. Nyt oon sit käynyt ja maksanut jos jotain valmennusta 5 vuoden ajallakin saadakseni jostain kiinni että pysyisin kuosissa. Kuinkas kävi, 2 vuodessa lihoin entiselleni. Enkä ole tyytyväinen.
Lonkkavaiva on tullut jäädäkseen, eikä sitä helpota, jos paino on nykyinen.
Sopivaa tapaa ruokailla en löytänyt. :( Harmikseni. Sopivimmalta tuntuu milloin mikäkin, jos joku kausi alkaa, niin jatkan sitä kunnes tulee taas uusi kausi.
VHH olisi tietyllä tavalla toteutettuna hyväksikin itselleni, ei siinä mitään. Mutta kuka jaksaa karpata iänkaiken? Harvat.
Kävin karppaus-foorumilla pitkästä aikaa. Kyllä siellä oli vielä elämää, mutta paljon vähemmän kuin 11 vuotta takaperin.
Kävin parisen vuotta innolla salilla, fyysistä kremppaa ei juuri ollut, mutta lonkkani alkoi olla kipeä. En laiskuuttani mennyt edes lääkärille, arvelin vain et mitä turhia. Kulumavaivaa se kai on.
Syöminen oli sitä ja tätä, kun treenasin. Treenit sujui ihan jees. Nautin niistä, vaikken ollut ihan kaikin puolin niin fit. Pääasia oli, että jaksoin tehdä työtäni ja vapaa-ajallakin. Mutta kovin yksinäistä puuhaa se oli näinkin introvertille kuin mä. Tokihan olisi voinut enemmän jumpissakin käydä.
Toki salitreeniä arvostan täysillä, mutta sitä jaksaa jos kunto on hyvä ja jaksaa kulkea täältä periferiasta saakka saleilla.
Myös kehonpainotreenitkin on ihan hyviä lisänä. Mutta salitreenin vaikutus kroppaan on lyömätön. Se vaan tietty on pieni ongelma että nälkä tuppaa kasvaa jos tahtoo lisää tuloksia ja otat aina enemmän painoja.
Mulla lihominen paheni, kun jäi treenailu lopulta kokonaan. Musta tuli taas sohvaperuna ja nautiskelija.
Koiran pissatuslenkit eivät riittäneet aivan kuntoa ylläpitämään samalla tavoin kuin tavoitteellinen kuntoilu.
Täytyy tunnustaa, että kun lonkkavaivani paheni, kuntoiluinto sen kun väheni.
Heti tutkittiin röntgen-kuvin kun yksityisellä lääkärillä kävin ja niinhän siellä oli jokin epämuodostuma lonkkamaljassa. Sit jouduin jonottaa kuukausia että pääsin edes fysiatrille. Sairaslomailin lähes 1,5 kk viime vuonna tammikuun alusta asti. Kävin muistaakseni vielä tyten lääkärillä, joka otti eri lähestymistavan ja totesi, että no tuota, hän pistää kortisonipiikin kun mulla on aivan selvä bursiitti, jonka se ensimmäinen lääkäri kumosi.
Helpotustahan nuo piikit ovat tuoneet aina, kun bursiitti iskee. Muutoinhan se lonkka tietyissä asennoissa on vain paikallisesti kipeä, kuten laskiessa istuessa jalkaa alemmaksi jos se on vastakkaisella tuolilla. Sen kanssa pärjää kyllä.
Viimeksi n. 1 kk sitten taisin bursiitin takia vaivautua lekuriin kanssa ja sain droppia sekä kortisonia.
Kipu kun oli alkanut vaivata jo enemmän.
Nyt mua vaivaa enemmän jännitysniskavaivat taas.
Kävelyä ei lonkka vaikeuta nyt mitenkään, mistä oon toki iloinen koska töissä kävellä saa aika lailla.
Kipuhan on pahin silti maatessa ja pitkään istuessa. Se voi iskeä ennalta tiedostamattakin.
No, en tiiä jatkossa noista kortisonipiikeistä sitten, lääkärit sen määrittelee enkä mä, tarvitsenko sellaista aina bursiittiin. Ensiksihän se on pirun kipeä, kun sen on saanut, ekat 2 päivää, mutta sen jälkeen ei mitään.
Mietinnässä on nyt taas kun Nanan Life fit- valmennukseen raaskin lähteä, kun työkaveri suositteli sitä mulle. Aion tokikin osallistua siihen.
Mulle sanoi kaveri et turha sun on lähteä noihin enää, oot ollut jo niin monessa.
No en tiiä, kyllä mä vaan edelleen tarviin rotia mun syömisiini.
En edelleenkään tiedä, mikä olis paras mulle. On ravitsemusterapeutit neuvoneet jne.
En oo löytänyt sitä mun juttua vaan, joka auttais.
Nyt Nana lupaili että en tarvii keittiövaakaa, vaan kädet mittarikseni. Kuulosti hienolta.
Ei numeroita. Hyvä hyvä!
Kunto-ohjelmiakin on tiedossa. Liittyminen joko Fit24:een edessä tai jonnekin...ehkä lady atlakseen paluukin? Salijäsenenä vaan tokikin, jumpat eivät vakuuttaneet nykyisellään. Toki CXworx on mun lempparini nyt ja aina. :)
Olipas mulla nyt asiaa! Tuottoisaa! Mutta jees poks, kevään tulo piristää, ahdistaa ettei oo vaattehia jotka olis nättei...
Yes, kyllä mä kotonakin voin reenata, kyllä Whisky siihen tottuu aika pian, kun näkee tarpeeksi. Kyykkyä jne. Sit salillekin...jei!
Kommentit
Lähetä kommentti