Hitaasti kohti uutta

Olen tullut tässä siihen tulokseen, ettei varsinkaan näin paatuneena tapojensa orjana pysty olemaan niin tiukkana noista syömisistä ja ruoasta.
Pääsasia tässä tietenkin oli silti rajoittaa hiilareita ja karsia ne huonoimmat vaihtoehdot ja sokeri.
Kyllä mä silti välillä en ole voinut välttyä sokeriltakaan. Mutta sen huomaa nopeasti, jos sokeria on saanut.

Poikkeamia on välillä tullut. Tosin ei se paino lähtenyt kuitenkaan laskuun juurikaan läträten kermalla tai voilla. Kilon tippui ja se oli siinä, aika hikistä ja tuskaista pudotukselle tai mä opin nopeisiin tuloksiin pikadieetillä. Mutta yhtä kaikki, kyllästyin karppaamaan viikossa.
Ällötti suoraan sanoen rasvaiset ruoat enkä voi jatkossakaan ajatella syöväni kovinkaan paljon rasvaa.
Makrot jäävät uupumaan ja energian tarve.

No, joka tapauksessa, vielä jonkinlaista vhh:ta yritän, mutta pois se minusta et voisin läträtä voilla tai kermalla. Yök!
En tiiä onko inho opittu juttu, mutta kaikesta hyvästä huolimatta Heikkilää kohtaan, en kykene etenemään aivan rasvaisella ruokavaliolla. Ja toisaalta, liikahan on aina liikaa.
Heikkiläkin toteaa että kuitenkin kalorivajeella laihtuu, mutta vhh tekee dieetistä mielekkäämmän, koska nälkä ei juurikaan vaivaa. Hänen mukaansa energiamäärä olisi siinä 1200-1500 kcal tuntumassa. Tämä oli hänen kirjassaan. Kaivan myöhemmin esille lähdeviitteeksi.
Joten ei tää ruokavalio toki ole porsastelua lainkaan jos niin luulee.

Vähään rasvaan tottuneena ällöttää jos yhtään on näkyvää rasvaa, et se siinä kiusaakin.
Toki, jos nyt pitäisin kiinni kuitenkin siitä etten viljaa söisi enkä muitakaan hiilareita, joten panen pakkaseen kaiken mitä nyt en meinaa syödä tämän päivän jälkeen.
Joskus vaan kaipaa niitä hiilariruokia kovin.
Pitää vaan nyt kaivella vhh-reseptejä enemmän, et olis jotain 20 reseptiä.

Liikuntaa olen päättänyt lisätä mukaan, jänskättää vaan miten rauta taas nousee vähemmillä hiilareilla. Kävin tanssitunnilla tänään, mikä oli ihan kiva alku.
Vedettiin välillä lattaria, sitten jotain pop-tanssia ja fiftariakin. Ihan hauskaa oli ja hikikin nousi. Eikä kyttäilty, olinko rytmissä vai en.
Jotkut tanssiaskeleet olivat ihan tuttujakin, poptanssissa taas tuli uusia. Jostain syystä tuo fiftaritanssikin oli hyvin tuttua kuvioltaan vaikken ole sitä juurikaan harrastanut, liekö syy siinä et oon joskus jotain nähnyt ohimennen eikä se kovin vaikeata ole.
Salsakuvio on ehkä se tutuin mulle, se on aika yksinkertainen eteen-taakse tahtia.
Liekö syy huonontuneen kuuloni, etten kunnolla kuullut mitä ohjaaja kertoi mutta seurasin mahdollisimman tarkasti askelkuvioita. Ei ollut kovin vaikeeta. Tykkäsin. Menen ens kerrallakin ;).

Ai vitsi, nyt yhtäkkiä on tullut itselleni hinku tummentaa hiuksiani. Onneks on olemassa sävyshampoota, joka ei jää kiinni hiuksiin. Olis kiva nähdä itsensä tummana pitkästä aikaa ;).
No, huomenna kampaajalle. Katsotaan, mitä keksitään. :)
Olisihan se tummakin jees välillä, vaihtelua. Blondinakin on toki hauskaa. Mutta kun näkee vielä tummaakin hiusta jonkin verran kasvavan, innostais hetken olla tummakin.
Katsotaan, mutta ei oo ihmeempiä visioita huomiseksi..

Kommentit

Suositut tekstit